Tämä postaus sisältää kuvia ihan sikana! ...mutta tekstiä onneksi vain vähän. Tässä siis lupaamani jatkopostaus pikkupoikien yksivuotiskortille: yksivuotislahja. Ostin Sinellistä marakassit ja maalasin kummallekin omansa. Persoonallinen lahjaidea, vaikka vähän isommillekin. Ja jos ei halua maalata, niin voi vaikka päällystää decoupage-tekniikalla.
Hyviä inspiraatioita!
Kummipojan marakassi, avaruusteema:
Velipojan marakassi, merenalainen teema.
keskiviikko 27. elokuuta 2014
torstai 21. elokuuta 2014
Koristeesta ja kivasta kuosista
Kun kaksospojat eli simpanssit
täyttivät vuoden, tein lahjoista taas pienen projektin (nähtävissä seuraavassa postauksessa). Siihen kylkeen
päätin tehdä vähän simppelimmät kortit, ettei tulisi sitten kiire. Eipä
silti, tulihan se kiire kuitenkin ja sen seurauksena kummipojan veli
joutui odottelemaan lahjaansa muutaman päivän. Onneksi yksivuotiaalle se
ei ole niin nokonuukaa.
Kortit kuitenkin saavuttivat molemmat sankarit ihan juhlapäivänä. Pääsin käyttämään jo aiemmin hankkimiani, varta vasten näille pojille tarkoitettuja apinatarroja. Pirteä paperivalinta antoi vähän kontrastia pohjaan mutta tuo valkoinen nauha lisäsi sitä tuplasti! Jos tuntuu ettei tausta ja paperi oikein erotu toisistaan, vaikka pitäisi, koittakaa tuota kikkaa. Nauha on ihan vain puuvillalankaa kieritettynä. Eihän se sellaisena pysy mutta liimasin sitä mukaa kiinni kun kieritin. Ja nimikirjaimet piti tietysti laittaa, että näkyy kumpi kortti on kummalle. ;)
Jatkossa synttärikortit tulevat olemaan erilaisia ja lahja todennäköisesti vain kummipojalle - onhan hän oma spesiaalipoitsuni. Paitsi kaksivuotislahja tehkööt heti poikkeuksen, sillä se on jo ensi toukokuuksi molemmille hankittu.
Tähän loppuun vielä kuvaterveisiä poikien oikealta synttäripäivältä, jolloin vietettiin lisäksi kolmekymppisiä! Täytin nimittäin itse samana päivänä 28 vuotta. Äiti teki kakun ja minä koristelin sillä parhaiten osaamallani tavalla... ;)
Kortit kuitenkin saavuttivat molemmat sankarit ihan juhlapäivänä. Pääsin käyttämään jo aiemmin hankkimiani, varta vasten näille pojille tarkoitettuja apinatarroja. Pirteä paperivalinta antoi vähän kontrastia pohjaan mutta tuo valkoinen nauha lisäsi sitä tuplasti! Jos tuntuu ettei tausta ja paperi oikein erotu toisistaan, vaikka pitäisi, koittakaa tuota kikkaa. Nauha on ihan vain puuvillalankaa kieritettynä. Eihän se sellaisena pysy mutta liimasin sitä mukaa kiinni kun kieritin. Ja nimikirjaimet piti tietysti laittaa, että näkyy kumpi kortti on kummalle. ;)
Jatkossa synttärikortit tulevat olemaan erilaisia ja lahja todennäköisesti vain kummipojalle - onhan hän oma spesiaalipoitsuni. Paitsi kaksivuotislahja tehkööt heti poikkeuksen, sillä se on jo ensi toukokuuksi molemmille hankittu.
Tähän loppuun vielä kuvaterveisiä poikien oikealta synttäripäivältä, jolloin vietettiin lisäksi kolmekymppisiä! Täytin nimittäin itse samana päivänä 28 vuotta. Äiti teki kakun ja minä koristelin sillä parhaiten osaamallani tavalla... ;)
tiistai 19. elokuuta 2014
7000.
"KLING!
Olin blogisi seisemästuhannes kävijä. Miksen kuule vielä torvien soivan tai näe konfetteja ilmassa?"
Torvia ei nyt irronnut, mutta konfetit ovat ehdottomasti paikallaan! Vaikkakin toi laskurin toiminta vähän ihmetyttää ja epäilen suuresti, että ihan noin monta käyntiä sivuille olisi saatu aikaiseksi.... Silti on kiva huomata, että pari ihmistä jaksaa käydä seuraamassa, josko oisin laittanut uutta päivitettävää :) Ja välillä myös patistaa siihen!
Saara sai siis konfettikortin, jonka materiaalit ovatkin aika pitkälti Kahden euron kaupasta! Eli ei tässä mitään Sinooperia tarvita (sekin olisi kiva mutta liian pitkällä). Konfetit ja raaputuspaperi, josta rapsuttelin "7000."-koristeen ovat KEKistä, läpinäkyvä kuori on löytynyt muistaakseni Säästöpörssistä (ja pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön) ja haaraniitti Tiimarista (rest in peace).
Vaati vähän työtä, mutta idea ja aihe oli mieluinen, joten kyllähän sitä raaski pakertaa... :)
On mulla niin <3 ystäviä!
Olin blogisi seisemästuhannes kävijä. Miksen kuule vielä torvien soivan tai näe konfetteja ilmassa?"
Torvia ei nyt irronnut, mutta konfetit ovat ehdottomasti paikallaan! Vaikkakin toi laskurin toiminta vähän ihmetyttää ja epäilen suuresti, että ihan noin monta käyntiä sivuille olisi saatu aikaiseksi.... Silti on kiva huomata, että pari ihmistä jaksaa käydä seuraamassa, josko oisin laittanut uutta päivitettävää :) Ja välillä myös patistaa siihen!
Saara sai siis konfettikortin, jonka materiaalit ovatkin aika pitkälti Kahden euron kaupasta! Eli ei tässä mitään Sinooperia tarvita (sekin olisi kiva mutta liian pitkällä). Konfetit ja raaputuspaperi, josta rapsuttelin "7000."-koristeen ovat KEKistä, läpinäkyvä kuori on löytynyt muistaakseni Säästöpörssistä (ja pääsi vihdoin arvoiseensa käyttöön) ja haaraniitti Tiimarista (rest in peace).
Vaati vähän työtä, mutta idea ja aihe oli mieluinen, joten kyllähän sitä raaski pakertaa... :)
On mulla niin <3 ystäviä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)